Luennolla

Perjantai-ilta kului kivasti Tamskin järjestämällä luennolla aiheesta koiran rauhoittuminen, luennoitsijoina Koirakoutsin Krista Karhu ja Mika Jalonen. Tosi ajankohtainen aihe, varsinkin kun Tamskin halleissa on nyt haukkumiskielto, joka koskee niitä radan reunalla vuoroaan odottavia koiria. Toiseksikin se oli mielenkiintoinen, koska Rayn ja Petran kanssa on tätä mietitty, miten opetetaan Ray olemaan rauhallisesti, se kun omaa taidon luonnostaan reagoida äänellä. Ja kyllä luennon jälkeen tuli monta sellaista asiaa, mitä mietin Aronin kohdalla parantavani. Aihe on siis tärkeä.

Luennolla tehdyt muistiinpanot ja huomiot ovat sellaisia, kuinka ne itse ymmärsin ja tartuin tietysti niihin asioihin, jotka mietityttivät itseäni eniten.

Koiran Rauhoittuminen:

Koira ei saa kiihtyä liikaa. Koulutuksessa on tärkeää, että koira tekee asioita riittävällä innolla. Agilityssä tarvitaan räjähtävä tekeminen, mutta treeneissä, jossa harjoitellaan tekniikkaa, riittää rauhallisempi vire.
Haukkuminen on opittu tapa. Toisilla roduilla kynnys haukkua on matalampi. Haukkuminen voi olla epävarmuutta, turhautumista, mutta se helposti tulee tavaksi. Sama asia verraten paukku-arkuuteen, koira pelästyy ensimmäisellä kerralla ääntä, toisella kertaa se jo muistaa mikä voi ennakoida ääntä, esim voimakas tuuli saa koiran valppaaksi ja ennakoimaan ukkosta. Näin käytösmalli yleistyy ja vahvistuu. Samaa tapahtuu kiihtymisen, tunnetilan nousun ja haukkumisen kanssa; koira oppii sen. Mitä useammin tietty käytös toistuu,sen  vahvemmaksi se jää koiran selkärankaan, tapa toimia.

Miksi koira haukkuu?
Miksi on ongelma jos haukkuminen menee yli?
- stressi, koira stressaantuu kun se kiihtyy riittävästi. Kiihtyneessä tilassa koira erittää lisämunuaisesta adrenaliinia. Mitä useammin koira kiihtyy, sitä useammin se erittää kehoonsa kerta kerralta enemmän adrenaliinia. Adrenaliini tuottaa mielihyvää.
Jos koira oikein kiihtyy, vie 2-3 päivää, että stressitaso laskee alas. Stressitilassa koiran on vaikea oppia uutta ja vastaanottaan ohjaajansa viestejä.

Mitä voi tehdä?
- stressitasoa voi saada alas, rauhallisia lenkkejä, puruluita kotona jne. Mutta tärkeintä on harjoitella sitä, ettei koira kiihdy liikaa. Ensimmäisenä tietysti, ettei anneta koiran toimia ja jatkaa asioita ylikiihtyneenä. 

Mikä on omalle koiralle se, mikä laukaisee kiihtymyksen. Esimerkiksi useille koirille pelkästään ajo agilityhallille riittää, että koira kiihtyy liikaa. Tai tekemisen äänet, toisen koirakon käsky putkeen kiihdyttää.

Usein huomataan, että tähän olisi pitänyt puuttua jo paljon aikaisemmin. 

Voi olla, että jossain muualla pitää saada koiran käytös hanskaan eikä koiraa viedä sinne missä kiihtyy. Uusi käytös harjoitellaan vanhan tilalle. Usein stressaavissa kohdissa vanha käytös yrittää tulla esiin, mutta sitten sitä pitää vaan harjoitella.

Miten käytännössä: Agilitystä kiihtyvä koira/ toisten tekemisestä kiihtyvä koira: Tullaan tekemään kentän laidalle harjoituksia, koira ei välttämättä pääse aina tekemään. Voidaan tulla vaan olemaan, ei aina tekemään. Kun muut treenaa, olisi kiva tulla kentän laidalle harjoittelemaan.
Joskus voi vaan olla, esim. Hiljaa kun muut tekee. Temppuja on kiva tehdä, kovin moni keskittyy koiransa kanssa suorittamiseen ja erilaisiin koulutushaasteisiin, mutta kuinka paljon keskitytäännihan perusasioihin ja koirsn kanssa olemiseen; olemisen sietämätön keveys.

Joitakin koiria syöminen pääsääntöisesti rauhoittaa, mutta myös syöminen voi kiihdyttää liikaa. Silloin nameina jotakin surkeampaa namia.

Voidaanko koira kieltämällä opettaa olemaan haukkumatta? Entä kuinka monen koira lopettaa haukkumisen kieltämisestä?

Suurin osa koirista ei ymmärrä, että niistä lähtee ääntä. Koira ei välttämättä pysty yhdistämään siihen, kun se kiihtyneenä haukkuu, että mistä sitä kieltää. Koirasta ei voi eristää yhtä asiaa, joten kieltämällä ei välttämättä osu siihen haukkumiseen.

Apinalaumaefekti seuraa helposti. Kolmen koiran laumassa haukkuminen tarttuu ja usein sitä lisää vielä ohjaaja, joka huutaa myös = 4 huutajaa.

Käytös mitä koira pääsee tekemään, vahvistuu!

Ihmisen käytös on myös aina esimerkkinä koiralle, jos ihminen itse on kiihtynyt, koira mallioppii ihmiseltä. Pelkästään ihmisen jännitys tarttuu koiraan. Ihmisen on hyvä myös rauhoittua itse.

Kuinka moni ihminen vaan keskittyy koiraansa, olla vaan, ollaan yhdessä? Ettei aina kun koiran kanssa ollaan yhdessä, ei aina tehdä tai suoriteta. Siksi näitä rauhoitutaan yhdessä harjoituksia kannattaa tehdä.

Koiran viretila; onko koirallasi on tai off vai onko sen mahdollista hakea monta eri virettä rauhallisuudesta ylöspäin.

Koiran kiihtyminen rasittaa koiran kroppaa. Kuinka paljon pelkästään se kiihtymystila rasittaa koiraa kaiken muun lisäksi?


Avainasemassa on ihmisen kehon hallinta, miten ihminen reagoi siihen kun koira haukkuu. Tai miten ihmisen keho reagoi, jos se huomaa ennen koiraa jonkin asian, minkä tietää olevan koiralle se juttu. Koira lukee ihmisen kehoa enemmän kuin suullisia käskyjä.

Ensimmäinen ongelma löytyy siitä pystyykö koira kulkemaan rennosti hihnassa. Jos koira määrittää jo kulkuvauhdin, ollaan ongelmissa. Koiralla on oikeus tietää mitä siltä odotetaan. Tässä kohtaa oli esimerkki epäreilusta koiranohjaajasta, joka ei pidä itse säännöistä kiinni silloin kun koira on taluttimessa, välillä annetaan vetää, toisinaan puututaan toisinaan ei. Kun koira on kytkettynä, ympäristön pitäisi tulla koiraa kohti hallitusti. Kaulapannassa tulisi mukana rooli, jolloin se tietää, ettei vetämällä pääse kohteeseen. Hihna hymynaamalla, onnistuuko?

Rauhoittumisesta voi tehdä rutiinin. Se mikä koiran käytöstä vahvistaa ei aina ole makkara tai lelu. Ympäristössä on paljon kaikkea, mikä vahvistaa koiraa.

Ei houkutella käytöstä vaan maksetaan käytöksestä. Kehu, käsi, karkki.

Koiraa ei altisteta sellaiseen ympäristöön, mihin se ei ole valmis. Jos koiralle on edessä liian haastava tilanne, ei sitä viedä sinne.

Kouluttaminen on tiedon siirtoa. Rauhoittumista voi kouluttaa! Rauhallinen, rento, reagoimaton on tavoite.
Tehdään rutiini= tekeminen alkaa tekemättömyydestä.  Tässä kohtaa Mika kertoi esimerkein, että kun tullaan koiran kanssa esim treenihalliin, opetellaan käytösmalli, jossa ensin ollaan tekemättä mitään. Kun koira on rauhallinen, se pääsee tekemään ja sen vire voi treenissä käydä hetkellisesti kovin korkealla, mutta kun treeni loppuu, lasketaan vire alas niillä rauhoittumisharjoituksilla, mitä on jo rutiinina toistettu. Tekemättömyyttä ja rentoa asennetta on harjoiteltu monissa ja ensin helpoissa paikoissa.

Tavoite on saada koiralle itsehillintä, jota harjoitellaan aina vaan enemmän ja enemmän. Se on koiran itsehillintää, että se luopuu kaikesta ympäristössä olevasta kiihdykkeistä ja hakeutuu motivaation kautta siihen tilaan, että se on rauhallinen. Ohjaaja kiinnittää tähän aina huomiota ja alleviivaa rauhallista käytöstä. Aronilla on mm. tällä hetkellä kontaktin pitotreenit juuri tätä itsehillintää. Sen pitää keskittyä pitämään kontaktia minuun ja jättää kaikki se ympäristö huomioimatta. Siksi treenaamme tätä nyt kaikkialla ja tällä hetkellä se on vaikeinta juuri siellä treenitilanteissa, missä muut tekee. Siksi teen ensin paljon helpossa ympäristössä, että kontaktinpito vahvistuu ja pikkuhiljaa kohti vakeampia haasteita. Tavoitteena Aronilla on 4 minuutin yhtämittainen kontaktinpito ilman palkkaa.

Jos halutaan muutosta koiran käytökseen, on ensin muututtava itse.